Do diin!!! Vihdoin saadaa kuvia blogiin! Nalan pennut syntyivät keisarinleikkauksella, maailmaan tuli kolme ihastuttavaa prinssiä ja yksi kaunis prinsessa, jonkuhan se pitää katsoa kolmikon perään ;o) Koko pesue on alusta asti ollut todella terhakka vaikka alkupäivinä paino vähän laskikin ja osa pennuista meni huonoon kuntoon. Nyt on onneksi kaikki hyvin ja kaikki pennut kasvavat älytöntä vauhtia!! Pennut ovat oikein terhakoita ja jänteviä, tuntuu etteivät vaa'alla pysy (Nuuskun pentuja siihen on turha enää laittaa, kaatuu koko vaaka!!)
Nyt olemme pikkuhiljaa selvitty alkuhässäkästä ja Nalastakin on kuoriutunut erittäin hyvä ja suojeleva äiti. Meidän Super-Äippä Nuusku haluais kyllä edelleenkin hoitaa vain Nalan pikkuvauvoja, omat ei enää niin kiinnosta mutta Nala ei päästä toista edes haistelemaan. Ja Nuuskukin luovuttaa ja lähtee hoiteleen omiaan eli suunnilleen rauha maassa :o) Nala asuu sohvalla pentujensa kanssa (älkää edes kysykö...), eiköhän parin päivän sisällä saada kuningatarkin muuttamaan katraansa kanssa tavallisten kuolevaisten joukkoon eli keittiöön pentulaatikkoon.
Mutta tässäpä Nalskun pennut esittelevät itsensä...
Hippis, se on mun nimi! Olen tuon Handen kaksoisveli, me tehdään aina kaikki yhdessä ja myös kasvu on samaa tahtia! Hilma ja Onni huitelevat meidän edellä kasvukäyröissä mutta ne onki ihan kamalia syöppöjä!! Me tajutaan pitää huoli linjoista, silti kasvamme kasvukäyröjen yläpuolella. Minä oon kyllä vähän sellanen äitin vauva, kun olen syönyt masuni täyteen, ryömin äitin selän taakse tai jalkojen väliin köllöttelemään, siellä missä on lämmin ja turvallinen on paras paikka. Syntymäpainoni oli 193g.
Minä olen Hande, poppoon pieni suuri mies ja olen varustettu suurella sydämmellä. Minulla paino laski eniten ensimmäisten päivien aikana mutta tehokkaalla lisäruokinnalla ja emon rakkaudella olen alkanut kasvamaan hyvää vauhtia, menin jo ohi Hippiksestäki!! Kun nenä näkyi äidin masusta painoa oli 223g.
Mie oon Onni, pirteä ja terhakka pakkaus, kokoa minulla oli 228g kun synnyin. Minulla on upea roteva kroppa, häntäni on hieman muita lyhyempi ja paksumpi ja päässä on pieni "väkänen". Nyt näyttäisi että minusta ei voi tulla isää ikinä etten periytä häntääni ja komeuskisoissakaan en varmaan häntäni takia pärjäisi vaikka muuten olenkin niin upea ja mustakarvainen!! Mutta varmasti minusta saa pirtsakan kaverin lenkkipoluille tai vaikka agilityyn. Minua ei häntäni haittaa, se tekee minusta vain persoonallisemman ;o)
Ja mie oon sitte isosisko Hilma, porukan isoin ja vahvin, yritän pitää noista rasavilleistä velupojista huolta! Aina se ei onnistu mutta pidän kyllä aika hyvin pääni! Jos olen syömässä niin olen ja piste ja siihen apajille on turha pikkuveljien tulla kuokkimaan! Olen oikea Hulda Huoleton ;) Painossa seuraan serkku-Tyynen jalanjälkiä, syntyessä painoin eniten 247g ja koko ajan olen ollut isoin, mutta pakkohan se ollakin ettei noi pikkuveljet ala hyppiin silmille. Eiks vaa ;)
Onnellinen äiti hoitaa lapsiaan
Tyytyväisen näköisiä karvakuonoja
Ja Nuuskun poppoo sulassa sovussa
Lisää kuvia Nuuskun murusista pyrin laittamaan huomenna!
tiistai, 16. lokakuu 2007
Kommentit